Jäänmurtajan rakentaminen on systeeminen turvallisuushaaste, ei pelkkä tekninen urakka

Kun puhumme jäänmurtajien rakentamisesta, ajattelemme usein huipputeknologiaa, arktista kestävyyttä ja kansainvälistä kilpailukykyä. Mutta harva tulee ajatelleeksi, että suurin haaste tällaisessa projektissa ei aina liity metalliin tai moottoreihin, vaan ihmisiin, järjestelmiin ja yhteisiin toimintatapoihin.

Laivanrakennusprojekteissa työskentelee helposti satoja ihmisiä ja kymmeniä yrityksiä samassa tilassa. Tällaisissa hankkeissa työturvallisuus ei ole yksittäinen prosessi, vaan osa koko projektin ekosysteemiä. Kun jokin osa pettää, kuten perehdytys, tiedonkulku, vastuunjakoon, sen seuraukset voivat olla vakavia.

Tässä kirjoituksessa kokoan jäänmurtajan rakennuttajan näkökulmasta ne keskeiset turvallisuusnäkökohdat ja sudenkuopat, jotka on syytä tunnistaa ennen kuin yksikään teräslevy hitsataan yhteen.

1. Monitoimijaympäristö: turvallisuus alkaa rajapinnoista

Yksi jäänmurtajahankkeen tyypillisimmistä piirteistä on monimutkainen toimijaverkosto: telakan oma henkilöstö, suunnittelijat, laitevalmistajat, sähköasentajat, maalarit, logistiikkayritykset ja siivouspalvelut.

Tämä tarkoittaa, että samalla työalueella voi työskennellä yhtä aikaa usean eri yrityksen työntekijöitä ja jokaisella oma kulttuurinsa, kielensä ja turvallisuuskäytäntönsä.

Suurin riski ei siis ole yksittäinen työntekijä, vaan rajapinta yritysten välillä.

Jos perehdytys, vastuunjako ja turvallisuusviestintä eivät ole yhtenäisiä, tieto ei kulje.

Huomio rakennuttajalle:

• Varmista, että kaikilla urakoitsijoilla on yhteinen perehdytys ja voimassa oleva Työturvallisuuskortti.
• Luo yhteinen “turvallisuuskieli”: symbolit, värikoodit ja kuvat ohjeiden tueksi.
• Aseta turvallisuuskoordinaattori, joka valvoo eri urakoitsijoiden työn rajapintoja.

 2. Työvaiheiden yhteensovittaminen: suunnittele turvallisuus aikatauluun

Rakennusvaiheet jäänmurtajaprojektissa ovat toisiinsa kytkeytyneitä: rungon hitsaus, maalaus, moottorien ja sähköjärjestelmien asennus, testaus ja viimeistely. Jokainen vaihe tuo oman riskinsä.

Yksi suurimmista sudenkuopista on, että turvallisuus jää aikataulun jalkoihin. Kun työvaiheita tiivistetään ja kiire painaa, nostoja tehdään samanaikaisesti muiden töiden kanssa tai tulitöitä aloitetaan ennen kuin viereinen alue on eristetty.

Turvallisuus ei saa olla erillinen tarkastuslistan kohta, vaan osa projektisuunnittelua.

Huomio rakennuttajalle:

• Sisällytä turvallisuustarkastukset jokaisen työvaiheen suunnitteluun.
• Nimeä työvaihekohtaiset turvallisuusvastaavat ja pidä “päivän aloitusbriefit”.
• Seuraa, että aikataulupaine ei johda riskinottoon, jos se tapahtuu, aikataulua on muutettava, ei turvallisuutta.

3. Ympäristö ja olosuhteet: liukkaus, kylmyys ja raskaat rakenteet

Telakkaympäristö on harvoin täydellisen hallittu. Työ tapahtuu usein puoliksi ulkona, missä sää ja lämpötila vaihtelevat. Liukkaat pinnat, tuuli, pakkanen ja jäiset roiskeet voivat luoda vaaratilanteita yllättävän helposti.

Erityisen haasteellista on nostotyöt ja työskentely korkeilla telineillä tai rungon sisätiloissa. Kun sääolosuhteet yhdistyvät painaviin rakenteisiin ja ahtaisiin työtiloihin, virhemarginaali on pieni.

Huomio rakennuttajalle:

• Suunnittele olosuhteiden hallinta osaksi työmaan layoutia: liukkauden torjunta, valaistus, lämpötila.
• Käytä ennakoivia tarkastuksia ennen jokaista työvuoroa.
• Muista, että fyysinen väsymys ja kylmä lisäävät tapaturmariskiä. Pidä huolta tauoista ja palautumisesta.

4. Kansainvälisyys ja viestintä: turvallisuus ei saa jäädä käännösten varaan

Suurissa jäänmurtajaprojekteissa työskentelee usein useiden eri maiden ammattilaisia. Tämä on rikkaus, mutta myös riski, jos turvallisuusohjeet eivät ylitä kielimuureja.

Esimerkiksi “No entry” -kyltti voi näyttää itsestään selvältä, mutta ei välttämättä ole kaikille yhtä ymmärrettävä.

Lisäksi kulttuurierot voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset reagoivat ohjeisiin: toisissa maissa esimiehen ohjeita ei kyseenalaisteta, vaikka ne vaikuttaisivat vaarallisilta.

Huomio rakennuttajalle:

• Käytä monikielisiä ja kuvallisia ohjeita.
• Järjestä perehdytykset ryhmittäin kielitaidon mukaan.
• Rohkaise työntekijöitä kysymään, ei vain tottelemaan.

5. Aikataulupaine: hiljainen vihollinen

Kun rakennushanke viivästyy, jokainen päivä maksaa. Siksi aikataulupaine on usein suurin yksittäinen tekijä, joka rapauttaa turvallisuuskulttuurin.

“Tehdään nyt tämä yksi vaihe nopeasti” kuulostaa harmittomalta, mutta juuri silloin sattuu ne tapaturmat, jotka olisivat olleet helposti vältettävissä.

Turvallisuuskulttuuri ei mitata nollatapaturmilla, vaan sillä, kuinka ihmiset toimivat silloin, kun on kiire.

Huomio rakennuttajalle:

• Pidä kiinni periaatteesta: “Jos turvallisuus ja aikataulu ovat ristiriidassa, aikataulu joustaa.”
• Luo avoin ilmapiiri, jossa työntekijät uskaltavat pysäyttää työn, jos havaitsevat riskin.
• Palkitse turvallisuudesta, ei vain tuotantonopeudesta.

6. Alhainen näkyvyys aliurakoitsijoihin: suurin unohtuva riski

Suurin jäänmurtajaprojektin työturvallisuuden “sokea piste” on alihankkijaketju.

Pääurakoitsijalla on sopimus kahden tai kolmen ison toimijan kanssa, mutta työmaalle saattaa tulla henkilöitä viidennen tason aliurakoitsijalta.

Heillä ei välttämättä ole sama perehdytys, korttikoulutus tai ymmärrys turvallisuuskäytännöistä.

Silti vastuu on aina pääurakoitsijalla eli rakennuttajalla.

Tämä on asia, joka helposti unohtuu, koska dokumentointi ja seuranta vaativat aikaa.

Mutta juuri tämä kohta on kriittinen: vakavat onnettomuudet tapahtuvat usein silloin, kun joku ei kuulu “omiksi katsottuihin” työntekijöihin.

Huomio rakennuttajalle:

• Varmista, että kaikki työmaalle tulevat henkilöt on rekisteröity ja perehdytetty.
• Edellytä aliurakoitsijoilta avoimuutta koko työntekijäketjusta.
• Tee pistotarkastuksia myös pienimpien alihankkijoiden osalta.

7. Turvallisuus on johtamisen laji

Lopulta työturvallisuus on johtamiskysymys.

Teknisiä ohjeita voidaan aina parantaa, mutta kulttuuri syntyy siitä, miten johto toimii arjessa.

Jos johtaja kiirehtii, myös työntekijät kiirehtivät.

Jos johtaja pysähtyy ja kysyy “onko tämä varmasti turvallista?”, työntekijät oppivat, että pysähtyminen on sallittua, jopa toivottavaa. Siksi turvallisuusjohtaminen ei ole vain riskien hallintaa, vaan esimerkin näyttämistä.

Systeeminen turvallisuusajattelu

Jäänmurtajan rakentaminen on kuin orkesteri, jossa jokainen soitin on erikoistunut omaan tehtäväänsä.

Jos yksi osa toimii eri rytmissä, koko kokonaisuus kärsii.

Työturvallisuus toimii samalla tavalla: yksittäinen virhe ei yleensä synny yhdestä päätöksestä, vaan monen pienen osan yhteisvaikutuksesta.

Siksi tarvitaan systeemistä ajattelua: kykyä nähdä yhteydet, ei vain yksittäisiä riskejä.

Turvallisuus ei ole erillinen prosessi, vaan tapa ajatella ja johtaa.

Kun sen ymmärtää, jäänmurtajaprojektista tulee enemmän kuin tekninen suoritus, siitä tulee yhteinen oppimismatka, jossa jokainen työntekijä, alihankkija ja johtaja on osa samaa järjestelmää.